Efun päiväkirja

Eufemia STN "Efu"
Suomalainen puoliverinen, tamma

Hoitaja: ? 

Entiset hoitajat: 
Jimi (4.6.2015 - 01.07.2015)

Kaarsin tallin pihaan mustalla autollani johon olin kiinnittänyt hevos kopin.
" Ai aattelit sit heti ensimmäisellä kerralla varastaa Efun vai? Ihan vaan vinkiks kannattaa tulla uudelleen yöllä" Lily naurahtaa kun nousen autosta.
"Eiku mä taisin vahingossa ostaa suokki varsan. Kävin viemässä sen yhdelle tallille, varsinainen riesa koko lapsi. Taitaa jäädä pienhevoseks, pää on suuri ku taivas. Ilmiselvä tuleva ravikuningas siis." Naurahdan samalla kun lukitsen auton.
Talliin kävellessäni huomasin ettei Lily ollut vielä ehtinyt siivoomaan Efun karsinaa. Kun sain prinsessan kotikolon siistittyä päätin hakea tamman sisään.
Kaunis kirjava mudalla kuorrutettu tamma odottelikin minua portilla. Tai eh... eihän se minua odottanut, vaan porkkanaa taskussani. Vein tamman sisään ja kiinnitin sen käytävälle. Noin tunnin harjaus urakan jälkeen aloin jo tunnistaa mitkä kohdat on valkoisia ja mitkä ruskeita.
Kävin pikaisesti tarkistamassa ettei maneesissa ollut tuntia. Vein tamman maneesiin ja suljin ovet. Laskin hevosen irti ja annoin sen juosta täysin vapaasti. Noin puolituntia kirmattuaan tamma hölkkäsi luokseni ja sai kiitokseksi palan porkkanaa. Vein Efun  takaisin ulos.
(Vähän väsynyt ja lyhyt yritys mutta ajattelin kuitenkin kirjoittaa)

---------------------
Mukava pikkutarina! Sulla on kiva kirjoitustyyli ja odotan jo innolla seuraavaa tarinaa :) Ei sillä tarinan pituudella niinkään väliä ole, vaan enemmän juuri tekstin sisällöllä. Mitään suuria kirjoitusvirheitäkään ei nyt silmiin osunut! // Lily

Kello oli vasta yhteksän kun polkaisin urhollisen pärräni käymään. Hiljaisia katuja pitkin rullailin kohti tallia. Toisin kun eilen, tänään koko päivä kuluisi kauniin puoliverisen seurassa. Tänään aioin myös ratsastaa tammalla ensimmäistä kertaa, olihan laidunkausikin alkanut ja liikutus meikäläisen vastuulla. Tallin ilmestyessä näkyviin hiljensin radikaalisti vauhtia, ties vaikka joku hoitajista olisi maastossa. Edellisen hevoseni kohtaloksi oli koitunut moottoripyörä joka ei hiljentänyt ja hevonen säikähti. "Etujalka täysin tuusannuuskana" ne sanoivat. Sinne jäi tienvarteen ensimmäinen hevoseni, lupaava ravurin alku. Siitä lähtien olen pyrkinyt sammuttamaan oman pyöräni aina hevosta kohdatessa. Jätin mustanhevosensyöjähirviöni maneesin ja kentän väliin niin ettei se ole kenenkään tiellä. Kävin tallissa tarkistamassa onko siellä jotain porukkaa ja vein kypäräni Efun kaapin päälle.
Päätin ensimmäisenä aloittaa ns. hoitajan-velvotteista eli siivosin karsinan, pesin juoma&ruoka kupit, putsasin varusteet ja vähän lakaisin käytävää. Sen jälkeen olin jo ansainnut ensimmäsen ratsastuksen unelmatammalla.
Kun lähdin hakemaan tammaa sisään huomasin että laitumella on hieman levotonta. Lähemmäs päästyäni huomasin että Zanza oli varma että kaikki muut haluavat juuri sen ruohotupsun jota hän vahti. Muut tammat suhtautuivat ponin uhoamiseen varsin rauhassa mutta Zigga oli päättänyt ettei hänen nenille ponit noin vaan hypi. Tosin noin 10 senttiä isomman tamman ei tarvinnut kun painaa korvat niskaan ja nostaa takajalkaa niin poni ymmärsi väistää. Rauha palasi taas kuningatarkuntaan ja minut huomatessaan Efu lähti kävelemään kohti porttia. Kuitenkin narun nähdessään tamma päätti että minäkin tarvitsen vähän liikuntaa. Se kääntyi takakavioidensa varassa ja ponkaisi itsensä villiin pukkilaukkaan. Pian koko lauma ymmärsi ottaa ilon irti ja niin kahdeksan tammaa kirmasi kuin pikkuvarsat välillä villisti pukitellen. Hetken riehuttuaan lauma alkoi rauhoittumaan, muttei tietenkään Efu. Se ravasi pää korkealla samalla koristen. Kyllä se sitten loppuviimeksi malttoi tulla takaisin portille josta sen nappasin kiinni. Lähdin taluttamaan tammaa talliin, mutta matkalla se päätti katsoa hyvin järkyttyneenä meikäläisen pärrää.
Tallissa laitoin tamman kiinni käytävälle. Nopeasti mutta tarkasti harjasin Efun ja aloin satuloimaan sitä. Suitsia laittaessa tamma yritti nostaa päätään ylös muttei onnistunut koska olinkin yllättävänn pitkä. Ehkä se on tottunut lyhyisiin tuntilaisiin. taijotain. Lähdin taluttamaan Efua maneesiin. Selkään nousu sujui ongelmitta.
Työskentelin tamman kanssa ensin käynnissä jonkin aikaa. Raviin siirtyessä olin jonkin aikaa yllättynyt Efun askeleista, ne oli vauhdikkaat, matkaavoittavat ja tarmokkaat. Työskentelin taas hetken ravissa kunnes oli aika nostaa laukka. Ensimmäisellä yrityksellä tamma lähti vain lujempaa ravia, selvästi kokeili että onkos kuski hereillä. Yritin toisen kerran heti perään, tällä kertaa tein paljon puolipidätteitä ja liikutin lantiotani samalla kun nostin laukan. Laukkaa työstäessä huomasin että tamman laukkakin on todella miellyttävää mutta isoa. Laukan jälkeen siirsin Efun takaisin raviin ja työstin sitä vielä vähän. Käyntiä annoin sen mennä vaan pitkin ohjin.
Tallissa riisuin tammalta varusteet ja suihkutin sen haalealla vedellä. Lopuksi suihkutin sen jalkoja 20 minuuttia kylmällä vedellä, ihan vaan varmuuden vuoksi. "Huomenna pitää kokeilla esteitä ja mennään sitten kylmäämään sun jalat tonne järveen" selitin tammalle samalla kun raaputin sen otsaa. Vein tamman ulos ja lähdin sytkyttelemään kohti kotia hymy huulilla. Ensimmäinen ratsastus ei olisi voinut mennä paremmin.

-----------------
Ensimmäinen ratsastus sujui selvästikkin hyvin! Efu on kyllä kiva ratsu ja kun se on vielä niin laadukaskin ;) Esteiden hyppäys kannattaa aloittaa pienistä ja panostaa siihen, että tamma keskittyy, koska Efu rakastaa esteitä melkein liikaa ja vauhtia varmasti löytyy vaikka muille jakaa! Hyvä tuo jalkojen kylmäys aina silloin tällöin jos vain aikaa on :) Ensimmäiselle järvessäkahlailukerralle kannattaa yrittää saada kaveria mukaan, kun Efu tosiaan saattaa hieman kyttäillä alkuun, mutta toimii varmasti yksinäänkin jos kaveria ei löyty :) Tarina oli mukavasti kirjoitettu. Pari kirjoitusvirhettä saattoi olla, mutta ne eivät häirinneet mitenkään. Selkeät kappaleenjaot helpottaisivat lukemista! // Lily